Omaa sydäntä lähellä on lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden turvaaminen varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Tällä hetkellä tilanne on huolestuttava jo ala-asteella, ja opettajilla alkaa olla haasteita työnsä kanssa myös yläasteella, ammattikoulussa ja lukiossa.

Nuorten yksinäisyys ja lasten ja nuorten tunnetaidot tarvitsevat enemmän huomiota. Näihin hyvä keino on kouluttaa opettajia ja varhaiskasvatuksessa työskenteleviä. Tällä hetkellä Sastamalassa on kolmas sektori antanut opettajille esim. nuoren mielen ensiapu-koulutusta, mutta koulutusta – ja vielä pitkäjänteisempää- tarvittaisiin lisää. Kun tietoisuus opettajilla lisääntyy, se vaikuttaa suoraan myös opetukseen ja lasten, opettajien ja vanhempien yhteistyöhön.

Myös resursseja koulupsykologien ja kuraattorien osalta olisi lisättävä. Lasten ja nuorten mielenterveystyöstä ei voida tehdä säästöjä, sillä se kostautuu lisämenoina vuosien päästä mm. nuorissa eläkeläisissä. Olen myös huolissani opettajien jaksamisesta nykyisellä menolla, kun luokkakokoja suurennetaan ja samalla haasteet opettaa opetussuunnitelman mukaan kasvavat. Usein aika menee nuorten ongelmien ratkomiseen. Opettajan pitäisi olla oman osaamisensa lisäksi myös psykologi, sosiaalityöntekijä ja pahimmillaan myös poliisi. Se kuluttaa parhaimmankin opettajan eikä ole tarkoituksen mukaista. Kunnan tehtävä on huolehtia työntekijöistään niin, että he voivat tehdä työnsä kunnolla, ei vain joten kuten selviytyen. Tämä koskee myös muitakin kuin opettajia mm. terveydenhuollon ammattilaisia.

Jos halutaan purkaa tämä huoli rahaksi, niin olen kuullut että yksi huostaanotettu lapsi maksaa kunnalle noin 100 000 eur/vuosi ja yksi syrjäytynyt nuori tulee maksamaan noin miljoona eur/vuosi sosiaalikustannuksina ja verorahojen menetyksenä. Näistä ei ole saatavilla kunnon lukua ja lähdetietoa, koska tuen tarve tietysti vaihtelee nuoresta ja lapsesta riippuen, mutta luvut ovat todennäköisesti lähellä oikeaa mittaluokkaa.

Onko meillä tähän varaa? Väittäisin, että resurssien lisääminen esim. kuraattorien, ,erityisopettajien ja psykologien palkkaamiseen on pieniä rahoja mitä voimme tulevaisuudessa menettää mikäli nyt tehdään säästöjä väärästä paikasta.

Tämän hetkinen tilanne on se, että Kuntaliiton lastensuojelukyselyn perusteella lasten ja nuorten tarvitsemien mielenterveyspalveluiden saatavuus on huonontunut selvästi viidessä vuodessa. Palvelu järjestyi kohtuullisesti 37 prosentilla vastanneista, 13 prosentilla ne jäivät kokonaan saamatta ja 49 prosenttia katsoi, että palvelua saaminen on vaikeaa ja vie aikaa.
Kysely paljasti myös, että mielenterveyspalveluiden saamatta jääminen johtaa hyvin usein lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Väestöön suhteutettuna näin vastanneiden osuus oli 49 prosenttia. (lähde: https://www.kuntaliitto.fi/tapahtumat/2019/10233-lasten-ja-nuorten-paihde-ja-mielenterveysongelmat)

 
Sastamala on kokonainen kaupunki, ei vain kuntaliitoskunnat, tai Vammala keskustana.

Mielestäni ala-asteita pyritään pitämään siellä, missä on oppilaita ja terveyspalvelut pitää olla jokaisen saatavilla läheltä ilman tuntien matkustamista ja jonottamista. Mikäli Sastamala ei voi taata julkisia palveluita kaikkien saataville, kaupunki voisi tukea yksityisyrittäjiksi haluavia sairaanhoitajia, kodinhoitajia jne. esim. palvelusetelimallilla. Tämä toisi töitä kaupunkiin.

Kiikoisissa toimii jo yksityinen sairaanhoitopalvelu, ja ilmeisesti sellainen on tulossa Häijääseenkin. Näkisin, että julkiset palvelut eivät ole vastakkainasettelua yksityisten palveluiden kanssa. Tarkoitukseni ei ole julkisten palveluiden muuttamista yksityisiksi, paitsi siinä tapauksessa, jos muuten palveluita ei ole mahdollista jokaisen kuntalaisen saatavilla.

Myös olisi otettava käyttöön hammaslääkärien koulukäynnit tai jo kokeiltu hammaslääkäribussi, samoin kiertävä lääkäri/sairaanhoitajabussi. Ainakin näiden palveluiden kartoittaminen on tarpeen.

Asiaa on ajateltava myös työnantajan kannalta. Ei voi olla niin, että jos lapsen hammaslääkäri on 30 km päässä asuinpaikasta, se voi pahimmillaan tarkoittaa toisen vanhemman palkatonta vapaa päivää. (jos esim. asut Kiikoisissa, hammaslääkäri on Vammalassa ja käyt töissä Tampereella tai Porissa. Tässä menee jo matkoihin useampi tunti). Jos perheessä on useampi lapsi, niin tämä alkaa jo koitua taloudellisesti mahdottomuudeksi, jos lapsille sattuu hammaslääkärit, lääkärit tai muut keskitetyt palvelut samalle kuukaudelle.

Nykyinen malli on ollut, ettei lopetettavan palvelun tilalle mietitä keinoja sen korvaamiseen. Haluaisin olla kehittämässä mallia, jolla pystytään takaamaan palvelun säilyminen ellei nykyisellä, niin vaihtoehtoisella tavalla. 

Toivoisin myös  nopeampaa päätöksentekoa niihin ratkaisuihin, mitkä oikeasti tarvitsevat ripeitä toimenpiteitä, esim. Kiikoisten päiväkotiasia. Niiden vatulointi ei ole kestävällä pohjalla. Samaan aikaan, kun asioita mietitään, pohditaan ja jätetään pöydälle, perheet miettivät mihin lapsen saa hoitoon ja voiko työtä ottaa vastaan, kun lapsen hoitopaikka on kohtuuttoman kaukana kodista. Työpaikka saattaa vielä olla pahimmillaan kymmeniä kilometrejä aivan eri suuntaan. Meidän haaste on pinta-alaltaan suuri kaupunki ja tämä on otettava päätösten teossa huomioon. 

Yrittäjyydestä löydät kirjoituksiani omalta välilehdeltä yrittäjän asialla. Tämä on sen verran tärkeä asia, että ansaitsee oman välilehtensä.